Joulu koskettaa meitä jokaisessa elämänvaiheessa eri tavoin. Olitpa äiti, isovanhempi tai sinkku ystävien ympäröimänä, joulun kauneus löytyy siitä, miten juuri sinä annat sen koskettaa sydäntäsi. Tässä artikkelissa kolme naista jakaa omat joulunsa – jokainen erilainen, jokainen merkityksellinen.
Pirjo iloitsee, kun saa aikuiset lapsensa jouluna kotiin
Jouluaatto lähestyy, ja odotan sitä tänä vuonna sydän täynnä iloa ja kiitollisuutta, kuin pieni lapsi, joka laskee päiviä nähdäkseen joulun ihmeen.
Saan molemmat lapseni hetkeksi kotiin, tähän tuttuun ja rakkaaseen paikkaan, missä heidän lapsuutensa askeleet ovat tallentuneet jokaisen huoneen muistoihin. Tämä asia on minulle lahja, juhlava ja pyhä, täynnä merkitystä.
Saan hetken taas olla heille äiti, joka katsoo heidän hymyään, kuuntelee heidän tarinoitaan ja nauttii heidän läsnäolostaan.
En ole vielä mummi, mutta välillä sydämeni miettii, millainen päivä on edessä, kun lapseni kulkevat kohti omia perheitään, omia joulujaan, omia rakkauden piirejään. Tiedän, että jonakin päivänä heidän elämänsä kulkee niin kaukana, että joulu kodissamme on vain yksi mahdollinen vaihtoehto – ei välttämättä se, mihin he aina palaavat. On lohdullista tietää, että kaikki, mitä olen heille antanut, elää heidän sydämissään ja he kuljettavat sen rakkauden mukanaan, minne ikinä menevätkin.
Jokainen jouluhetki, jolloin saan heidät kotiin, on minulle kuin kiitollinen rukous. Se on lahja, jossa näen elämän jatkumon, hetken tässä ja nyt. Ja juuri nyt, ennen kuin heidän polkunsa vievät heitä vielä kauemmas, he ovat taas täällä, tässä kodissa, johon he kuuluvat – edes vain yhden illan, yhden jouluaaton ajan.
Katariinan joulu on vaihtelua arkeen joka toinen vuosi
Kun lomakausi lähestyy, minun on ilo suunnitella (ja kyllä, aikatauluttaa!) juhlia perheeni ympärille niin, että myös meistä isovanhemmista jokainen pääsee näkemään tätä meidän pikku ihmistä.
Ja jos joku miettii, miten tämä palapeli oikein toimii, vastaus on helppo: selkeät pelisäännöt ja reilu jako!
Meillä homma toimii vuorotellen – joka toinen vuosi joulua vietetään meidän kotona ja joka toinen vuosi poikani puolison perheen luona. Näin kaikki isovanhemmat pääsevät nauttimaan tästä elämän uusimmasta ilosta, eikä kukaan jää rannalle ruikuttamaan.
En voi olla hymyilemättä, kun katson lukuja ja päivämääriä kalenterissa: kolmen lapsen ja yhden lapsenlapsen kanssa juhlien suunnittelu on kuin omanlainen sijoitus – panostus perheeseeni, joka on kirjaimellisesti elämäni arvokkain portfolio. Jokainen hetki, jonka saan viettää lasteni ja lapsenlapseni kanssa, on kuin korkoa korolle -kasvua tunnesijoitukselleni. Ja kun saan nähdä tämän pienen ihmisen oppivan ja kasvavan, tiedän, että jokainen yhteinen hetki on panostus, joka tuottaa moninkertaista iloa vuosien varrella.
En tietenkään malta olla miettimättä, mitä kaikkea jouluun tulee valita ja valmistaa, mutta yhtä lailla arvostan sitä, että olen osa systeemiä, joka mahdollistaa meille kaikille sen, mitä lomilta eniten toivon: kiitollisuuden siitä, että olemme kaikki kokoontuneet saman katon alle – vuorotellen, mutta varmasti.
Marian sinkkujoulu ystävien kanssa
Kun minulle sanotaan, että joulu on perhejuhla, hymähdän. Minun jouluni on aina ollut vähän toisenlainen – ei vähemmän arvokas, mutta täysin minun näköiseni. En ole äiti, eikä jouluuni kuulu perinteistä kodin täyttämää vilinää lasten tai lapsenlasten ympärillä. Sen sijaan minulla on laaja ystäväpiiri, joka tuo elämääni aivan yhtä paljon iloa ja merkitystä. Ystävieni joukossa on heitä, joilla on perheet, ja heitä, jotka jakavat kanssani tämän vaiheen ilman lapsia. Jokaisella on oma tarinansa, ja jokaisella joululla oma kauneutensa.
Jouluni on yhtä aikaa energinen ja levollinen. Se alkaa usein jouluaattona aamulla pitkällä lenkillä tai reippaalla treenillä. Haluan aloittaa päivän niin, että kehoni ja mieleni ovat linjassa – liikunta tuo minut aina tähän hetkeen. Sen jälkeen valmistan itselleni jotain ravitsevaa ja maukasta: ehkä ihanan runsaan salaatin tai lämmittävän keiton, joka saa jouluvalmistelut tuntumaan vähemmän stressaavilta ja enemmän ilolta.
Illalla kokoonnumme ystävien kanssa, ja vaikka osa heistä viettää aaton omien perheidensä kanssa, meidän sinkkutiimimme pitää aina kiinni omasta perinteestämme: illallinen, joka ei ole joulukinkkua nähnytkään. Yhdessä vietetyt hetket ovat minulle yhtä arvokkaita kuin lapsuuden jouluperinteet, joita osa ystävistäni vaalii. Meillä ei ole kaavaa – joskus nautimme pitkän illallisen, joskus pelaamme lautapelejä, joskus vain olemme. Tämä on minun perheeni, vaikka se ei olekaan biologinen.
Jouluni on myös itseni hemmottelua. Sinkkuna vietän joulupäivänä usein oman rauhallisen aamuni, kun kaikki muut viettävät aikaa perheidensä kanssa. Luen hyvää kirjaa tai meditoin. Se on lahja itselleni: lupa pysähtyä ja nauttia siitä, että kehoni on vahva, mieleni on tyyni ja elämäni täynnä merkitystä juuri tällaisena.
Joten jos sinä, rakas lukija, vietät joulusi yksin tai ilman perinteistä perhettä, tiedä tämä: joulu on juuri sitä, mitä sinä siitä teet. Sinä olet sen arvoinen, että täytät päivät rakkaudella itseäsi ja ympärilläsi olevia ihmisiä kohtaan – olipa se rakkautta perheeseen, ystäviin tai omaan itseesi. Joulun ei tarvitse näyttää miltään tietynlaiselta. Riittää, että se tuntuu hyvältä.